Huittislainen pariskunta teki todellisen uroteon.
Kirsi Jääskeläinen
Huittisissa asuvat Helena ja Sami Manninen olivat sunnuntai-iltana valmistautumassa yöpuulle, kun puhelimeen kilahti viesti. Viesti oli tullut suurpeto-ryhmään, jossa yleensä varoitellaan susihavainnoista.
– Ollaan metsästäjiä, niin ryhmässä varoitellaan, etteivät sudet pääse syömään meidän arvokkaita metsästyskoiriamme, Helena Manninen kertoo.
Puoli kymmenen aikaan illalla tullut viesti ei kuitenkaan varoitellut susista, vaan siinä kerrottiin, että autoa ajava vanhus on eksyksissä. Viestissä kerrottiin rekisterinumero ja pyydettiin soittamaan tiettyyn numeroon, jos autoa näkyy.
Pariskunta oli aiemmin sunnuntaina iltapäiväneljän aikoihin kotia kohti ajellessaan nähneet jotain valoa suon laidassa. Manniset jatkoivat siitä huolimatta matkaa ja viettivät normaalin illan kotona.
Viestin saapuessa asia alkoi kuitenkin vaivata heitä.
– Päätettiin sitten, että lähdetään katsomaan. Siinä vedettiin takki yöpuvun päälle ja saappaat paljaisiin jalkoihin.
Manniset ottivat taskulamput mukaansa ja lähtivät ajelemaan kohti suon laitamaa.
– Kun käännyttiin tieltä ja ajettiin vähän matkaa, niin nähtiin ajovaloissa, että siellähän on auto syvällä ojassa. Mentiin kiireesti siihen paikalle ja soitin heti 112.
– Mies meni katsomaan lähemmäs ja huusi, että se mies on täällä auton alla vedessä.
Helena Manninen kertoo, että mies makasi auton alla kuljettajan oven alla niin, että hänestä näkyi pää ja hartiat.
Oja oli niin syvä, että Manniset eivät olisi onnistuneet kiskomaan vanhusta pois. Lisäksi he eivät tienneet, onko häneltä kenties luita poikki. He päätyivät rauhoittelemaan miestä ja kertomaan, että apu on tulossa.
– Siitä paikalta ei ole kuin 3,5 kilometriä paloasemalle. Ne olivat pitkiä minuutteja, kun katseli sinne pimeyteen, että eikö se paloauto jo tule.
Click here to preview your posts with PRO themes ››
Pian apu tuli paikalle ja ammattilaiset alkoivat pelastustoimiin.
Helena Manninen arvelee miehen olleen auton alla jumissa useita tunteja. Hän ei usko, että ikämies olisi selvinnyt hengissä, jos hänet olisi löydetty vasta aamulla.
Miltä tuntui pelastaa ihminen tällä tavalla?
– Kyllä se liikuttaa vieläkin, Helena Manninen sanoo.
– Koen sen todella vahvana Taivaan isän johdatuksena. Me olisimme aivan hyvin voineet kääntää kylkeä ja ajatella, että joku papparainen siellä ajelee ja kyllä se jossain vaiheessa kotiin löytää.
Helena Manninen kertoo, että dramaattisen illan jälkeen meni kauan, ennen kuin he saivat unen päästä kiinni.
– Oli kummallakin sellainen liikuttunut olo, että me oikeasti pelastimme jonkun hengen.
Mikä sai Manniset nousemaan sängystä ja lähtemään etsiskelemään kadonnutta?
Manniset ovat olleet suurriistavirka-avun (SRVA) ryhmässä. Ryhmä avustaa muun muassa hirvikolareissa. Helena Manninen oli ryhmän vetäjä Huittisten seudulla.
– Olimme tottuneet siihen, että kun hälytys tuli, oli kellonaika tai keli mikä tahansa, niin aina piti lähteä.
Helena Manninen muistuttaa, että näkee auton metsässä, kannattaa pysähtyä ja katsoa, onko kaikki kunnossa.
– Ei saa olla niin itsekäs, että ajattelee, että en nyt ehdi mennä katsomaan. Siellä voi jollain olla iso hätä.
Satakunnan päivystävä palomestari Jari Eno kertoo, että pelastuslaitos sai tehtävän kello 21.45. Auto oli ajanut ojaan hiljaisella nopeudella.
– Yleisellä tasolla voin sanoa, että väestö ikääntyy ja muistisairaudet lisääntyvät. Vanhukset saavat säilyttää ajokorttinsa pitkään ja tämän tyyppiset tapaukset tulevat lisääntymään tulevaisuudessa.
