Jos äänestäjät eivät tietäisi, mitä vihreät ajattelevat, puolueella voisi olla vielä toivoa, arvioi Ilta-Sanomien kolumnisti Jyrki Lehtola.
Vihreillä oli taas takana raskas viikko.
Eduskuntatalon pylväitä oli sotkettu luonnon nimissä. Elokapinan lakkauttamista vaativa kansalaisaloite oli kerännyt kahdessa päivässä yli 50 000 allekirjoitusta.
Kuntavaalit lähestyivät.
Onneksi kaikki tulisi muuttumaan viikonloppuna paremmaksi.
Silloin vihreitä odotti puoluekokous Espoon luonnonkauniissa Dipolissa, josta olisi lyhyt taksimatka Länsiväylän koskemattomien metsien läpi Helsingin laatubaareihin ja -ravintoloihin.
Rankan viikonlopun päätteeksi puheenjohtaja Sofia Virta vaihtoi asunsa juhlavammaksi ja kiisi Tanssii tähtien kanssa -ohjelman kuvauksiin, koska maailma täytyy pelastaa.
Inhimillisesti ajateltuna Sofia Virta tuhosi liian monta tuntia edestakaiseen liikkumiseen, odottelemiseen ja Vappu Pimiään. Toisaalta mitä ei kulttuurin puolesta tekisi. Sofia Virta kertoi Ilta-Sanomien toimittajalle, että ”tää on ihana päätös tälle viikonlopulle”, koska ”kulttuuri on aina virkistävää!”.
TTK on yhdysvaltalaiseen formaattiin perustuva tanssikilpailu, jossa on hölinää enemmän kuin tanssia, ja jonka osallistujista suurin osa on mukana kulttuuriteossa noustakseen juontaja Pimiän tavoin tv:n avulla tv:tä korkeammalle: somevaikuttajaksi markkinoimaan innostuneena tavaroita, joista ei ole kiinnostunut.
Virta olisi voinut jäädä oloasussa kotiin lukemaan kotimaista romaania sitoutumiskammoisen miehen märehdinnästä, mutta jos lukee kirjaa eikä kamera kuvaa, lukiko koskaan kirjaa?
TTK:n kuvauksiin oli mentävä, jotta äänestäjät voisivat kerrankin nähdä vihreissä itsensä. Dipolissa oli käsitelty aloitteita polyamorian juridisesta tunnustamisesta sekä vihreästä ansiomerkistä.
Syystäkin kasvoi pelko siitä, välittääkö kukaan.
”Toisaalta mitä ei kulttuurin puolesta tekisi.
Vihreiden strategia herättää kysymyksen siitä, miksi kaikki tulee julkistaa. Eikö hiljaisuuden hyöty ole juuri siinä, että joku voi luulla sinun olevan jotain muuta kuin olet? Jos äänestäjät eivät tietäisi, mitä vihreät ajattelevat, puolueella voisi olla vielä toivoa.
Click here to preview your posts with PRO themes ››
Strategioissa tosin harvoin ajatellaan, ne ovat kasa sotkuisia taruja, jotka alkavat tyhjyydestä kompastellessaan matkallaan ei mihinkään.
Strategiassaan ”Vihreät muuttavat maailmaa, jotta elämä maapallolla voisi kukoistaa”.
Varsin uskaliasta, koska vaihtoehto olisi ajaa kaiken elämän loppua, jota nyt ei onneksi vihreiden ansiosta ole tulossa.
”Valmistaudumme vaaleihin ajoissa.”
Keitä te olette? Koululaisia, jotka ovat ylpeitä siitä, että vaikka opiskelu tai omista virheistä oppiminen ei huvita, kouluun mennään aina ajoissa?
”Katsomme toiveikkaasti tulevaan.”
Jos vihreät olisivat em. koululaisia, raskautettu opettaja heittäisi ne ulos luokasta, jotta elämä luokkahuoneessa kukoistaisi eikä vihreä yksinkertaisuus leviäisi muihin oppilaisiin.
Raikkainta vihreiden strategiapaperissa on sen ensimmäinen kärki: ”Olemme puoluekentän paras paikka vapaaehtoistyölle”.
Vihreiden strategian kärki on ylistää itseään siitä, että me olemme paras paikka saada muut tekemään tylsimmät ja raskaimmat työt eliitin hyvinvoinnin edestä?
Onko ruokakuljetusfirman visionäärijohtaja käynyt luennoimassa vihreille siitä, miten saadaan ravintolat valmistamaan konkurssin rajoilla ruoat ja maahanmuuttajat köyhyysrajoilla kuljettamaan ne Etelä-Helsingin vihreille, jotta visionäärijohtaja voi lomailla silloin kun ei luennoi siitä, että toisten orjuus on uusi musta?
Ja millaisiin korkeuksiin pääsee uhrattuaan itsensä vapaaehtoistyölle?
Lattiaraosta lattialle, koska ”Tunnistamme vaalien tukiryhmien keskeisen roolin uusien aktiivien polulla vihreisiin”.
Viikonlopun puoluekokouksessa hyväksyttiin Etelä-Helsingin vihreät ry:n yhteiskunnallisesti merkittävä aloite vihreistä kunniamerkeistä.
Ansiomerkkejä tullaan myöntämään vihreille, jotka ovat tehneet ”pitkäaikaista, ansiokasta työtä puolueen hyväksi”. Viiden vuoden työ takaa pronssisen, 10 vuoden työ hopeisen ja 20 vuoden työ kultaisen ansiomerkin.
Vihreä orja, katso toiveikkaasti tulevaan, siellä kiiltää pronssinen merkki, joka ei ole pronssia!
Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.
