Naisten puolustaminen ei ole simppaamista, äärifeminismiä tai macho-kulttuuria, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Joonas Immonen.
Joonas Immonen
Tiistaina oli jokaisella miehellä vakava miettimisen paikka.
Naisjärjestöjen julkaiseman tutkimuksen mukaan joka neljäs alle 35-vuotias mies uskoo, että nainen voi ansaita väkivallan ulkonäöllään, pukeutumisellaan tai käytöksellään. Kaikenikäisistä joka viides ajattelee näin.
Tutkimuksessa miehet saivat antaa myös avoimia vastauksia kysymyksiin siitä, kenen vastuulla on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettaminen. Kun luin avovastauksia, järkytyin.
65-vuotias mies kertoi avoimessa vastauksessaan, että väkivallan lopettamisesta vastuu on naisilla.
– (Vastuu väkivallan lopettamisesta on) Naisilla itsellään, ei pidä hillua puolialasti. Eikä vetää perskännejä ja lähteä yksin liikenteeseen.
Toinen 35-vuotias mies oli samoilla linjoilla.
– Uskon, että naiset saisivat vähemmän nokkaansa kun pitäisivät suunsa kiinni.
28-vuotias mies jatkoi samaa harmoniaa.
– Naisilla itsellään, monet naiset hakeutuvat väkivaltaisiin suhteisiin, sillä heidän miesihanteensa on se väkivaltainen, treenaava, erilainen mies.
Aivan sairaita ja harhaisia vastauksia.
Sellaista syytä ei olekaan, jossa nainen ulkonäöllä, pukeutumisellaan tai käytöksellään ansaitsisi väkivaltaa osakseen. Kunnon mies ei koskaan tekisi naiselle niin.
Väistämättä tulee mieleen, että siinä missä sallivat ajatukset naisiin kohdistuvasta väkivallasta ovat yksiselitteisesti väärin ja sairaita, kyllä suomalaiset nuoret miehet ja pojat myös selvästi tarvitsevat apua.
Syrjäytyminen, osattomuus ja yhteiskunnan rattaista tippuminen aiheuttavat iljettäviä lieveilmiöitä, joista naisiin kohdistuva väkivalta on yksi.
Toki oman osansa nuorten mieliin ovat tehneet myös Andrew Taten kaltaiset ajattelijat. Hänen halpa suomennoksensa, Stagala -nimimerkillä tunnettu parikymppinen Joni Takala ilmoitti taannoin Tiktokissa, että naiset ovat itse syypäitä siihen, jos he tulevat raiskatuiksi.
Click here to preview your posts with PRO themes ››
Vaikka miesten syrjäytyminen ei tietenkään ole selitys sallia väkivaltaa, syrjäytymisen ehkäisemisellä voitaisiin taklata yhteiskunnan ongelmia laajemminkin. Siinä, missä nuoret naiset kohtaavat yhä enemmän mielenterveysongelmia ja lasikattoja, nuoret miehet syrjäytyvät.
He korostuvat itsemurhatilastoissa, rikostilastoissa, vankitilastoissa, matalassa koulutusasteessa, lukutaidon puutteessa ja työttömyydessä.
Valitettavasti nuorten miesten ahdinko ei ole saanut tarvitsemaansa tilaa, vaikka suurin yksittäinen uhka suomalaiselle yhteiskunnalle alkaa olemaan omat nuoret miehemme.
naisjärjestöjen tutkimuksen mukaan suuri osa miehistä ymmärtää vastuunsa sukupuolensa vaikuttajana suhteessa naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn, mutta harmittavan harva mies haluaa puhua asiasta ääneen.
Miesten hiljaisuus on suora seuraus keskustelukulttuurin tulehdustilasta, jossa naisiin kohdistuvasta väkivallasta tai seksuaalisesta ahdistelusta puhuttaessa korostuu kaksi ääripäätä.
Toisessa ääripäässä on naiset, joiden mukaan koko miessukupuoli on täynnä ahdistelijoita, toisessa päässä taas vihaiset miehet näkevät kaiken puheen sukupuolittuneesta väkivallasta triggeröivänä äärifeminisminä.
Kummatkin ääripäistä ovat väärässä.
Lienee sanomattakin selvää, että kaikki miehet eivät todellakaan raiskaa tai hakkaa. Tiedän monia, joille takavuosien eivät kaikki miehet, mutta emme tiedä ketkä heistä -kampanja nosti karvat pystyyn.
Enkä ihmettele, miksi. Kukapa meistä haluaisi kantaa kollektiivista taakkaa sukupuolensa takia. Vastaava argumentti ei toimisi esimerkiksi maahanmuuttajien rikoksista puhuttaessa.
Kuitenkin on syytä myöntää, että valta naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta on ennen kaikkea meillä miehillä. Mikäli me emme äänekkäästi puolusta oikeutta naisten koskemattomuuteen, hiljaisesti hyväksymme raiskaus- ja väkivaltakulttuuria.
Naisten puolustaminen ei ole simppaamista, äärifeminismiä tai macho-kulttuuria.
Se on sitä kunnon miehisyyttä.
