Psykologi Ville Ojasen mukaan turvallisuusalalla työskentelevät kohtaavat kuormittavia asioita.
Juri VuortamaLue tiivistelmäTiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Kokenut poliisi ampui itsensä työvuoron aikana presidentin virka-asunnolla marraskuun alussa.
Psykologi Ville Ojanen kertoo turvallisuusalan työn aiheuttavan erityistä psykososiaalista kuormitusta.
Ojasen mukaan alalla korostuvat itsenäisyys ja vahvuus, mikä voi vaikeuttaa avun hakemista tarvittaessa.
Marraskuinen murhenäytelmä presidentti Alexander Stubbin virka-asunnolla vaikutti suomalaisiin syvästi.
Kokenut poliisi ampui MTV Uutisten mukaan itsensä työvuoron aikana marraskuun alussa Valtion vierastalossa.
Presidentin kanslia tiedotti tapahtuneesta varsin niukasti, eikä viranomaisten linja ole viikossa muuttunut.
Valtioneuvoston kanslian käyttäytymistieteen asiantuntija, psykologi Ville Ojanen näkee turvallisuusalan työhön liittyvän erityisiä piirteitä.
Hän avaa asiaa IS:n pyynnöstä.
– Ajattelen niin, että turvallisuusalan työhön liittyy hyvin erityisiä piirteitä esimerkiksi sitä kautta, millaisena todellisuus hahmottuu ihmisille, jotka työkseen toimivat hengensuojaamisen, vaaran, rikosten ja kuoleman kanssa.
Ojasen mukaan tämän tyyppisiin työtehtäviin liittyy lisääntynyt psykososiaalinen kuormitus, joka saattaa vaikuttaa ihmisen selviytymiskykyyn arjessa.
– Silloin maailma voi alkaa näyttäytyä hyvin synkkänä, ja ajaa mielenmaiseman sellaiseksi, jossa henkilö alkaa kokea epätoivoa ja merkityksettömyyttä.
Ojanen korostaa, että suurin yksittäinen taustatekijä erilaisille riskeille löytyy liki aina elämäntilanteesta.
– Kuka tahansa meistä voi potentiaalisesti ajautua epätoivoisiin tilanteisiin.
Ojanen näkee ristiriitaa turvaamiseen ja suojeluun liittyvien toimintakulttuurien ja sen välillä, että kyseisillä aloilla työskentelevillä pitäisi olla keskimääräistä parempi kyky tunnistaa itsessään mahdollisia riskitilanteita. Ojasen mukaan turvaamisen ja suojelun työtehtäviin liittyvät toimintakulttuurit ovat itsenäisyyttä, vahvuutta ja omaa kykyä korostavia.
– Toisaalta näissä tehtävissä työskentelevillä pitäisi kuitenkin olla erittäin hyvä kyky tunnistaa itsessään tilanteita, jolloin psykososiaalinen kuorma käy liian kovaksi ja työ ja työtehtävät alkavat ajaa tyyntä ja vakaata ihmistä kohti sellaista merkityksettömyyden ja epätoivon tilannetta, johon tyypillisesti liittyy myös muita asioita kuin pelkästään työ.
– Kun tällainen tilanne alkaa aueta ihmiselle, heillä pitäisi olla muuta väestöä parempi kyky keskustella ja puhua ja tehdä vuorovaikutuksen kautta tällaista perustason mielenterveystyötä itsensä kanssa.
Poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki avasi tilannetta aiemmin sosiaalisessa mediassa. Hän kertoi, että viime vuoden itsemurhatapaukset on tutkittu, eikä niiden kohdalla ole tunnistettu töihin liittyviä kuormitustekijöitä.
– Pohdimme miten paremmin tunnistaisimme työntekijän murheita. Emme jätä ketään yksin. Meidän on puhuttava näistä avoimesti hallinnon sisällä, IS siteerasi Koskimäkeä viikko sitten sunnuntaina.
Click here to preview your posts with PRO themes ››
Ojanen arvioi turvallisuusalan toimintatapojen olevan yleisellä tasolla melko kaukana niin sanotuista pehmeistä lähestymistavoista, joissa asioista puhuminen ja tuen tarjoaminen asetetaan etusijalle.
– Toki näissä toimintaympäristöissä on kehittynyt omat tapansa tsempata, kohdata ja puida asioita, mutta ne eivät yleisesti ole kovin pitkälle kehittyneitä sen kannalta, että ihmiset saisivat vaikuttavaa mielenterveystukea ja keskusteluapua ja osaisivat sen piiriin hakeutua.
Ilta-Sanomat kertoi viime viikolla, että poliisijärjestöt ovat olleet huolissaan poliisien lähiaikoina tekemistä itsemurhista.
– Jos tällainen trendi nousee, pitää miettiä mitä voimme tehdä toisella tavalla. Jos tämä on kasvava ilmiö, kierre on saatava pysäytettyä, Suomen poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Jonne Rinne sanoi aiemmin.
Rinteen mukaan poliisityön kuormitus on kasvanut viime vuosina.
Poliisitarkastaja ja Poliisihallituksen henkilöstöpäällikkö Satu Koivu kertoi marraskuussa MTV:n Rikospaikan haastattelussa, että poliisit tekivät viime vuonna neljä itsemurhaa.
Poliisi ei halunnut kommentoida Ilta-Sanomille poliisin psykologisen tilan arvioinnista tai mahdollisten riskien minimoimisesta.
Minkälainen henkilö sitten sopii turvallisuusalalle?
– Kun katsoo persoonallisuuseroja ja temperamentin piirteitä, varmaan tällainen tyyni ja vakaa luonne, Ojanen näkee.
– Eduksi on, että ihminen ei ole esimerkiksi erityisherkkä tai erityisen sensitiivinen, vaan on ehkä enemmän sieltä persoonallisuusjakauman toisesta päästä.
Ojasen mukaan lopulta kysymys on siitä, minkä tyyppisellä persoonalla tai asenteella varustettu ihminen muuta väestöä todennäköisemmin selviäisi työtehtävistä, jotka saattaisivat haastaa tai ahdistaa keskimääräistä ihmistä hyvin vahvasti.
Ville Ojasella on kokemusta myös Ukrainan sodassa rintamalla taistelevien ammattisotilaiden kanssa työskentelystä.
– Sotilaskäyttäytymistieteestä tiedetään, että eri maiden erikoisjoukkojen toimintaympäristöissä korostuu erittäin kova vaatimus siitä, että ihmisten täytyy olla psykososiaalisesti ja emotionaalisesti todella valmiita työhönsä, hän sanoo.
Ojasen mukaan samalla tällaisissa yhteisöissä on tarkka sosiaalinen kontrolli sille, että jos tuntuu ettei joku ole mielenterveyden näkökulmasta toimintakykyinen, yhteisö on opetettu tunnistamaan sellainen tilanne.
– Tässä on jännä paradoksi, että kun mennään oikeasti äärimmäisen koviin inhimillistä suorituskykyä vaativiin ympäristöihin, siinä todellisuudessa pelkkä kovuus ja karskius ei enää toimi, koska sillä ei inhimillisen suorituskyvyn näkökulmasta päästä optimaalisiin tuloksiin.
– Yleensä tämänkin tyyppistä vaativaa työtä tekevät ihmiset osaavat työnsä, se ei ole ongelma. Kaikkein vaativimmankaan suorittamisen maailma ei ole myöskään heille se kaikkein kovin testi, vaan se on ihan tämä ihmisen tavallinen arki.
