Espanjassa toimivalta suomalaistulkilta vaaditaan psykologista silmää. Hän on tulkannut rikosten uhreille ja epäillyille ja lausunut syöpäsairaalle vaikeimmat sanat.
Tomi Hinkkanen
Torrevieja
Ryöstöjä, perheväkivaltaa, sairaalareissuja ja kuolemantapauksia – jopa paloittelumurha. Katja Maarit Minkkinen on kohdannut niitä kaikkia tulkin työssään suomalaisten suosimassa lomakaupungissa.
Kärsittyään itse vuosikaudet lamauttavasta sairaudesta Minkkinen teki täydellisen elämänmuutoksen leppeämpään ilmanalaan. Espanjassa hän opiskeli itselleen uuden ammatin ja sai sairautensakin aisoihin.
Keskustelemme torreviejalaisen kahvilan terassilla. Viereisessä pöydässä istuva ruotsalaisseurue äityy niin äänekkääksi, että katsomme parhaaksi siirtyä sisätiloihin.
Minkkinen muistelee tapausta, joka kosketti.
Mies makasi sairaalavuoteella. Hän oli hyvin sairas. Vatsavaivojen syyksi paljastui pitkälle edennyt haimasyöpä. Asiakkaan tulkkina toiminut Minkkinen joutui kertomaan potilaalle, että tällä oli korkeintaan kaksi viikkoa elinaikaa. Mies eli sen jälkeen kolme päivää. Hän oli ollut yksi Minkkisen suomalaisista asiakkaista.
– Ihmisiähän mekin ollaan, mutta näen itseni sillä lailla, että ollakseen apuna siinä tilanteessa, se ei saa koskettaa henkilökohtaisesti. Olen niiden ihmisten apuna siinä vaikeassa tilanteessa. Työssä vaaditaan tietynlaista luonteenlaatua, ei tätä muuten voi tehdä, Minkkinen sanoo silmät kostuen.
Miehen kuoleman jälkeen asiakkaaksi tuli ex-vaimo, joka yhä huolehti miehen asioista.
– Olin omaisten tukena ja hoitamassa hautaustoimistossa, että saatiin ruumis sairaalasta ja tuhkattua. Ostimme hautaseppeleen ja hoidimme asian loppuun asti, Minkkinen muistelee.
Asiointitulkki ei ole pelkkä mekaaninen kääntäjä, vaan käyttää tietotaitoa, jota hänellä on asioiden hoidossa. Sairaalakeikkojen lisäksi Minkkisellä oli tulkkaussopimus Espanjan rikospoliisin Guardia Civilin kanssa. Sieltä soitettiin vuorokauden ympäri aina silloin kun jotain pahaa oli tapahtunut – usein keskellä yötä.
Tulkin uran karmaisevin tapaus sattui Minkkiselle lokakuussa 2021. Silloin suomalaispiireissä pidetyn 68-vuotiaan suomalaisnaisen ruumis löydettiin paloiteltuna. Hänen Lierihatuksi kutsuttu miesystävänsä jäi kiinni rysän päältä, kun tämä oli hävittämässä ruumiinosia roskikseen.
Minkkinen on tulkkina vaitiolovelvollinen. Veriteosta on kuitenkin aikaisemmin uutisoitu myös Suomessa.
Lue lisää: Paloittelumurhan tunnustanut suomalaismies oli Espanjan viranomaisten listalla – uutta tietoa suhteesta uhriin
Minkkinen kertoo, että virallinen tulkki kutsutaan siinä vaiheessa kun on kyse jostain vakavammasta rikosasiasta. Jos on vaikka varastettu lompakko, voi tuoda oman tulkin. Mutta kun puhutaan henkirikoksista, perheväkivallasta ja muista vakavista rikoksista, paikalle tulee virallinen tulkki.
Rikoksissa on ollut osallisina sekä suomalaisia että muunmaalaisia. Tapauksia on kaikenlaisia asuntomurroista henkirikoksiin. Minkkinen tulkannut niin uhreille, epäillyille kuin silminnäkijöille ja kääntänyt todistusaineistoa. Hän on lohduttanut ja opastanut asianosaisia siitä, mitä seuraavaksi tehdä.
Hän tulkkaa myös englanniksi.
Minkkinen koki tulleensa osaksi poliisien työyhteisöä siinä vaiheessa, kun yleensä kovin muodolliset espanjalaispoliisit alkoivat heittää small talkia ja kysellä hänen vapaa-ajanvietostaan. Myös toimenkuva laajeni.
– Poliisilaitoksella on ollut sellainen käytäntö, että jos puhutaan vaikka seksuaaliväkivallasta, usein minut laitetaan ensin keskustelemaan uhrin kanssa. Selvitän mitä on tapahtunut, ja sitten vasta tulee poliisi paikalle. Se menee jo yli virallisen tulkin työnkuvan, Minkkinen kertoo.
”He viljelevät samantapaista tilannehuumoria ja letkautuksia.
Niissäkin tilanteissa joissa joku pidätetään, täytyy aina olla tulkki mukana.
– En välttämättä tee mitään muuta kuin käyn lukemassa sille ihmiselle hänen oikeutensa. Kerron, että ok, sinä jäät nyt tänne ja huomenna asianajaja selvittää, mitä tehdään.
Tulkilta vaaditaan psykologin silmää. Ihmiset purkautuvat hänelle. Minkkisestä huokuu rauhallinen ja vastaanottavainen olemus.
– Näen oman roolini välittäjänä. Helpotan poliisien työtä ja ihmisen hätää, koska oli kyseessä sitten tekijä tai uhri, hän on vieraassa maassa, jossa puhutaan vierasta kieltä. Moni on hätääntynyt, että mitä nyt tapahtuu ja miksi. Lähtiessä asiakas kiittää.
Neljä vuotta poliisityötä sai silti riittää. Minkkinen irtisanoi sopimuksensa poliisin kanssa. Nykyään hän keskittyy yksityis- ja yritysasiakkaiden, terveydenhuollon ja muiden viranomaisten tulkkauksiin.
Minkkinen on kotoisin Suolahdesta, Keski-Suomesta ja asui viimeiset kymmenen vuotta Jyväskylässä. Naisella oli monta rautaa tulessa. Hän toimi projekti- ja kehityspäällikkönä, isännöitsijänä ja toimitusjohtajana. Kokemusta on myös nuoriso- ja opiskelijajärjestöistä sekä ammattiyhdistysliikkeestä.
Click here to preview your posts with PRO themes ››
Minkkinen kertoo, että sairastui työpaikan sisäilmasta vaikeaan astmaan alle nelikymppisenä. Lopulta sairaus ajoi aktiivisen naisen neljän seinän sisään. Käytännössä hän teki lähinnä projektitöitä kotoa käsin.
– Olin Suomessa yleensä puolet vuodesta sairaslomalla. Pitkittyneitä keuhkotulehduksia, ja astman pahenemisia. Astman puhkeamisesta neljä vuotta meni erilaisiin työkokeiluihin ja kuntoutuksiin. Sitten markkinoille tuli uusia lääkkeitä, jotka tehosivat, Minkkinen kertaa.
Sairaus nosti silti aika ajoin päätään.
– Ystävä kysyi, olenko koskaan käynyt Torreviejassa kun siellä on suolajärviä, jotka ovat hyviä hengityssairaille.
Minkkinen alkoi tutkia asiaa. Hänen kokemuksensa mukaan lämpö ja alueen vähäsateinen mikroilmasto meren ja suolajärvien välissä on hengityssairaille, ihosairauksista ja reumasta kärsiville terapeuttinen paikka.
– Aloin käydä Torreviejassa pari kertaa vuodessa kokeilemassa, olisiko siitä jotain hyötyä. Joka matkan jälkeen olo oli hyvä vielä pitkään Suomessakin.
Minkkinen oli naimisissa. Perheeseen kuului teini-ikäinen Paavo-poika edellisestä suhteesta. Liittoa oli kestänyt viisi vuotta, kun puolisoiden tiet vähitellen erkanivat. Nainen päätti lähteä tuolloin 13-vuotiaan poikansa kanssa Espanjaan vaihto-opiskelijaksi. Hän oli jo taloushallinnon tradenomi, ja nyt tavoitteena oli liiketoimintajohtamisen MBA-tutkinto.
– Ensimmäisen lukuvuoden jälkeen sanoin miehelle, että on parempi, että hän jatkaa tuttua elämäänsä Suomessa, ja että minä ja Paavo jäämme Espanjaan.
Opinnot suoritettiin espanjaksi. Hän opiskeli kieltä itsenäisesti ja yliopistossa, jossa kieliopintoja oli neljä tuntia viikossa. Hän valmistui tänä vuonna. Nykyään Minkkinen opiskelee Alicanten yliopiston maisteriohjelmassa viralliseksi englanti-espanja-kääntäjäksi.
Paavo-poika kävi ensin pohjoismaista ja sitten espanjalaista peruskoulua, josta valmistui. Nykyään 19-vuotias poika aloittelee omaa yritystoimintaansa ja avustaa äitiään ja asiakkaitaan asioissa, joissa ei tarvita tulkkia vaan lihasvoimaa.
– Hän ymmärtää ja puhuu espanjaa, mutta minun kanssani kieli kääntyy suomeksi, Minkkinen kertoo.
Poika on saanut ystäviä muista ulkomaalaisista ja on nettiyhteydessä suomalaisiin kavereihinsa.
Minkkinen on laajentanut liiketoimiaan yrityskonsultointiin.
– Pääsääntöisesti olen tulkki ja yrityskonsultti. Autan muita suomalaisia löytämään palvelun, jota he tarvitsevat ja tulkkaan, jotta he saavat sen, hän kiteyttää.
Kun ihmiset haluavat esimerkiksi perustaa alueelle yrityksen, hän on hakenut niihin toimilupia ja -tiloja ja yhteyksiä, kuten kirjanpitopalvelun, tai yhteistyötahot, joiden kanssa pyörittää bisnestä.
– Toimin välittäjänä, ohjaan ihmisiä yhteen ja olen apuna tilanteissa, joissa oma kielitaito ei riitä.
Asiakkaat ovat pääasiassa suomalaisia, mutta myös muita eurooppalaisia. Palveluistaan hän kuittaa 40 euroa tunti.
Torreviejaan tulee jatkuvasti lisää suomalaisyrityksiä, ja yrityskenttä kehittyy. Kaupungissa on suomalaisia baareja ja ravintoloita, kiinteistönvälittäjiä ja -hoitajia ja matkailupalveluita, remontti- ja siivouspalveluita sekä laki- ja asiainhoitopalveluja.
Minkkinen viihtyy ”rujon kauniissa” kaupungissa, mutta paikallisten kanssa on hänen mukaansa vaikeaa ystävystyä.
– Erityisesti Torreviejassa on se ongelma, että espanjalaiset ovat pitkälti omissa oloissaan. He ovat tottuneet siihen, että ulkomaalaisväestö vaihtuu. Siksi ei haluta tutustua ja ystävystyä sellaisten ihmisten kanssa, jotka todennäköisesti lähtevät pois, monitoiminainen selittää.
Ystäviä on tullut lähikaupungeista. Pienemmissä kylissä sisämaassa ollaan Minkkisen mukaan välittömämpiä, avoimempia ja kiinnostuneempia ihmisistä kuin isommissa turistikaupungeissa.
Hän näkee yhtäläisyyksiä suomalaisten ja espanjalaisten huumorintajussa.
– He viljelevät samantapaista tilannehuumoria ja letkautuksia, joissa hienovaraisesti ilkeillään.
Vakavissaan espanjalaiset ovat perinteistään. On uskonnollisia kulkueita ja historiallisia näytöksiä, joissa on tarkka protokolla. Laskiaiskarnevaali on kaupungissa suuri juhla, ja Alicanten juhannus on maankuulu.
– Juhliin aletaan panostaa ja valmistautua kuukausia etukäteen. Joulu alkaa joulukuun alusta ja kestää loppiaiseen, jolloin lahjat jaetaan.
Raskaan työn vastapainoksi Minkkinen lomailee ulkomailla ja vaeltelee läheisillä vuorilla ystäviensä kanssa. Hän näkee itsensä jatkossakin Espanjassa.
– Koskaan ei tullut sellaista oloa, että olisin tehnyt väärän ratkaisun, Minkkinen summaa ja hörppää loput café con lechestään, maitokahvistaan.
Työ kutsuu selvittelemään taas jotakin asiaa.
