Minkälainen drooni Suomeen maaliskuun lopulla oikein putosi?
XSähköpostiKopioi linkki
Näin silminnäkijä kertoo droonin putoamisesta.
Sami Noponen
Kouvolan pohjoispuolelle metsään pudonnut ukrainalaislennokki herättää kysymyksiä. Mitä tyyppiä drooni todella edustaa?
Ilmavoimat on aiemmin ilmoittanut, että kyseessä on ukrainalainen AN-196.
Uusien valokuvien perusteella droonin rakenne poikkeaa kuitenkin selvästi raskaammasta ja suuremmasta AN-196:sta.
Tätä mieltä on myös droonien torjuntajärjestelmiä kehittävän Sensofusionin tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen.
– Kyseessä ei ole missään tapauksessa AN-196. Drooni näyttää pienemmältä ja halvemmalta, ehkä joltain Fire Pointin droonilta, Hyppönen sanoo.
Ukrainalainen Fire Point tuottaa esimerkiksi FP1-droonia, jonka kantama on yli tuhat kilometriä, joten sekin voisi yltää Ukrainasta Venäjän öljysatamiin Suomenlahden rannikolla.
Sensofusionin tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen korostaa, että Suomeen pudonneiden droonien tarkka tyyppi on vielä tutkimusten alla. Kuva: Ivan Bessedin
Ukraina on käyttänyt Fire Pointin drooneja aikaisemminkin Venäjän öljy- ja kaasuteollisuuteen kohdistuviin iskuihin.
– Ukraina iskee aalloittain. Ensimmäinen aalto on enemmän halvempia hämäysdrooneja kuin kalliimpia AN-drooneja, Hyppönen sanoo.
Satoja kiloja painavan AN-196:n siipiväli on 6,7 metriä ja pituus 4,4 metriä. Sen kantomatka on tuhannesta kilometristä jopa kahteen tuhanteen.
AN-196 muistuttaa ultrakevyttä lentokonetta ja sen hinnaksi on arvioitu 175 000 euroa.
Myöhemmissäkin hyökkäysaalloissa voi olla mukana halpoja drooneja, joiden kantama on lyhyempi ja valmistuskustannukset paljon matalammat.
Click here to preview your posts with PRO themes ››
– Ne hämäävät ja sitovat tulta. Niiden järjestelmät ovat myös helpommin häirittävissä, joten olisi loogista että niitä on harhautunut Suomeen.
Drooni näyttää kevytrakenteiselta. Kuva: Antti Syrjänen
Drooneja ei voi verrata lentokoneisiin, joiden kehitystyö kestää pitkään ja joita valmistetaan pitkiä sarjoja. Ukraina kehittää droonejaan jatkuvasti ja niiden ominaisuudet muuttuvat.
Sodan alussa Ukraina käytti etenkin Turkissa kehitettyjä Bayraktar-drooneja, mutta tämän jälkeen maa on kehittänyt omaa droonikalustoaan. Kehitystyössä puhutaan kuukausista tai jopa viikoista.
– Bayraktarit eivät olleet hyvän alun jälkeen kauhean tehokkaita. Ne eivät myöskään olleet toimintavarmoja, minkä takia Ukraina siirtyi omaan tuotantoon, Hyppönen sanoo.
– Tällöin myös valmistuksessa käytettävät komponentit pystyy määrittelemään sellaisiksi, että niin saatavuus on tiedossa.
Myös Suomen puolustusvoimilla on ollut käytössään lennokkeja jo pitkään.
Ne poikkeavat kuitenkin Ukrainan iskuissaan käyttämistään pitkän kantaman taisteludrooneista, joiden ainoa tarkoitus on osua kohteeseensa ja samalla tuhoutua.
Esimerkiksi maavoimilla on ollut jo kymmenkunta vuotta käytössä kameralla varustettu Orbiter-minilennokkijärjestelmä, jota käytetään tiedusteluun, valvontaan ja tulenjohtoon.
Orbiterin toiminta-alue ulottuu muutamasta kilometristä aina 10–15 kilometrin etäisyydelle lennätyspaikasta.
Puolustusvoimilla on myös Parrot-mikrolennokkeja. Vuodenvaihteessa ilmoitettiin aiempia kehittyneemmän Parrot Anafi UKR -lennokin hankinnasta. Se on kehitetty Ukrainan saamien havaintojen ja kokemusten pohjalta
