Moni paikallinen on sitä mieltä, että susia on liikaa ja siksi metsästys on hyvä asia.
Maarit Anttila
Tammikuun toisen päivän lumisade enteilee sitä, että kannanhoidollista sudenmetsästystä aloitellaan myös Satakunnassa. Viikonlopuksi luvattu lumipeite helpottaa eläinten jäljitystä.
Säkylän kuntaan kuuluvan Köyliön alueella sijaitsee yksi lounaisen Suomen useasta susireviiristä, ja sinne kaatolupia on myönnetty kolme. Perusteena on turvallisuus.
Taajaman ainoalla polttoainemittarilla auto jaan tankkaa perjantaina kaksi mieshenkilöä, joista toinen on pukeutunut metsästysvaatteisiin. Miehet keskustelevat mittarilla metsästyksestä ja ovat sitä mieltä, että Köyliöön myönnetyt luvat eivät kata seudulla liikkuvaa susilaumaa.
Metsästyspukuun pukeutunut mies henkilö ei halua julkisuuteen, mutta toteaa, että kannanhoidollisella metsästyksellä on tienoolla vankka hyväksyntä.
Siltä vaikuttaa, sillä auliisti haastateltavaksi lupautuvista paikallisista valtaosa suhtautuu suden metsästykseen sallivasti.
Yksi poikkeus sentään löytyy. Hän on kevyessä lumisateessa kohti pankkia tarpova Maarit Kantti, joka asuu muutaman kilometrin päässä. Hänellä on sudenmetsästykseen selkeä kanta.
– En kannata, en ainakaan täällä Köyliössä. Kyseinen lauma, johon metsästys nyt kohdistuu, ei ole lähiaikoina aiheuttanut minkäänlaisia ongelma. Mielestäni tässä on metsästäjillä nyt valtava sudentappokiima.
Kantti sanoo ymmärtävänsä häiriösusien metsästyksen ja surun siitä, jos metsästyskoira joutuu suden hampaisiin.
– Mutta, kun on tiedossa, missä sudet ovat, miksi sinne otetaan koiria? Sitä olen tässä pohtinut.
– Myös se pelottaa, jos lauma nyt hajoaa tai sieltä poistetaan vain alfasudet. Mitä siitä seuraa?
Kantti liikkuu paljon metsässä eikä häntä pelota suden kohtaaminen. Metsästyksen sijaan hän iloitsisi mieluummin siitä, että joku laji Suomen luonnossa voi hyvin ja menestyy.
Lue lisää:
Parin kilometrin päässä kylätaajamasta asuva Eeva Laihoniemi ei hänkään pelkää sutta, mutta on kuitenkin viime aikoina jättänyt marjastuksen väliin.
– En usko, että susi käy ihmisen päälle, mutta kantani on silti se, että silloin niitä on liikaa, jos lapsia pitää kuljettaa kouluun eikä ihmiset uskalla marjametsään tai koiran kanssa lenkille.
Koiran kanssa lenkkeilyn nostaa esille myös kausimyyjänä paikallisessa Salessa työskentelevä Eemeli Saari. Helsingissä opiskelevan Saaren vanhemmat ja isovanhemmat asuvat Köyliössä.
Click here to preview your posts with PRO themes ››
– Kyllä syrjäseudulla on hyvä, että voidaan metsästää. On sitten turvallisempaa liikkua esimerkiksi koiran kanssa. Meilläkin on täällä koira, jota lenkkeilytän iltaisin. Itse vielä voisin jotain tehdä, jos susi tulisi vastaan, mutta ei vanhemmat ihmiset pystyisi mitään tekemään.
Oma susihavainto on kymmenen vuoden takaa.
Saari sanoo, ettei ole kovin paljon perehtynyt alkaneeseen suden metsästykseen.
– Tässä kaupalla metsästäjiä pyörii sen verran, että tiedän, mistä on kyse. Ei täällä kovin moni ole vahvasti metsästystä vastaan.
Ruokakaupassa asioiva Jari Lusa kertoo myös mielellään mielipiteensä.
– Täällä susia on aika paljon, saavat olla ja kuuluvat luontoon, mutta juuri noita häirikkösusia tai laumasta harhautuneita on niin paljon, että hyväksyn metsästyksen. Sen verran, että sudet oppivat pelkäämään ihmistä. Nyt näkee, kun ihmiset esimerkiksi Huittisten suunnalla ja muualla ovat kuvanneet susia autoistaan, kun ne jolkottelevat kuin kesyt koirat. Kyllä se vähän pelottaa.
Näköhavaintoa hänellä ei susista ole, sen sijaan jälkiä omassa pihassa, metsässä ja järven jäällä.
Lue lisää:
Lumista autoaan apteekin pihassa skrapaava Harri Vainio kallistuu hänkin kannan harventamisen kannalle.
– Varaa on vähentää aika lailla Köyliön ja Säkylän alueella ja muuallakin, koska susia on niin paljon. Itsekin olen suteen törmännyt useassakin paikassa, kun se on juossut tien yli.
Koulutaksia kuljettavan Janne Eskolan kanta on vieläkin jyrkempi.
– Kaikki sudet vaan pois, ei täällä tarvita susia, jotka kulkevat ihmisten nurkissa ja syövät heidän koiriaan.
Eskolalla on omiakin havaintoja, ja viime syksynä hän ilmoitti hätäkeskukseen koulureitillä järven toisella puolella kulkevista susista.
– Metsästäjät ne sitten pelottelivat pois.
Kymmenen kilometrin päässä Kokemäen puolella sijaitsevalla raviradalla työskentelevä Joona Ulmas on työpaikallaan törmännyt useasti suden jälkiin. Hän pitää kunnossa hevosten treenireittejä.
– Mitään isompaa kantaa asiaan ei ole, mutta, kun niitä pyörii paljon hevosten läheisyydessä, suhtaudun metsästykseen positiivisesti.
Havaintoja suden jäljistä on Ulmaksen mukaan ollut useamman kerran viikossa.
– Viimeisin havainto on uuden vuoden aatolta, viiden suden lauma, jonka petoyhdyshenkilö kävi tarkastamassa.
