Urho Kekkosen tie kulki venäläisten vihaajasta neuvostosuhteiden paaviksi.
Seppo Varjus
Fanaatikosta valtiomieheksi.
Ei se maailmanhistoriassa harvinaista ole. Suomessakin on Urho Kekkonen (1900–1986).
Kekkonen liittyi alle 20-vuotiaana etsivään keskuspoliisiin (EK) eli poliittiseen poliisiin. Jahtaamiensa kommunistien lisäksi hän vihasi venäläisiä.
Uudessa kirjassaan Ohrana Kekkonen – UKK etsivässä keskuspoliisisissa (SKS) Pekka Niiranen esittää todisteita myös siitä, että nuori Kekkonen halveksi juutalaisia. Se oli tavallista tuolloin, mutta tekeekö tavallisuus myrkyllisistä mietteistä hyväksyttäviä?
Niiranen kirjoittaa poikkeuksellisen kyvykkäästä ja kunnianhimoisesta nuoresta miehestä, joka on kärsimätön ja kyyninen. Ei mitenkään harvinainen tapaus. Sellaiset ovat, joista tuleekin jotain.
Niiranen kumoaa liki vuosisataisia tarinoita Kekkosen erityisestä julmuudesta EK:n kuulustelijana. Hän uskoo Kekkosen noudattaneen virallista ohjetta turhan väkivallan välttämisestä, jotta EK:n maine ei kärsisi. Kaikki eivät ehkä noudattaneet. Niirasen kirjassakin sivutaan paria epäselvää sellikuolemaa.
Kekkonen luotti kuulusteltavien kiristämiseen, lahjomiseen ja juottamiseen. Hän ei uskonut, että oikeita kommunisteja pystyisi käännyttämään.
Tuollaisessa työssä oppii käsittelemään ihmisiä, mikä on poliitikolle hyödyllistä. Presidentti Kekkosen seuraajaksi havitelleilta puuttui tällainen know how.
”Kekkonen kiristi, lahjoi ja juotti.
Kekkonen liittyi tiedustelun ja vastatiedustelun maailmaan liki teini-ikäisenä. Mielessään hän ei sieltä lähtenyt siirtyessään julkisempiin tehtäviin. Presidentti Kekkonen oli Suomen ylin agentti.
Kekkosen läheiset välit ulkomaisiin tiedustelijoihin tunnetaan hyvin. Eri vaiheissa hän kaveerasi ”kotiryssien” lisäksi Yhdysvaltain ja Britannian agenttien kanssa. Kontaktit olivat samanaikaisia, mikä todennäköisesti oli kaikkien osapuolten tiedossa.
Click here to preview your posts with PRO themes ››
Kekkonen varmasti nautti noista hetkessä. Saihan hän taas jutella ammattiasioista toisten ammattimiesten kanssa. Tästä kerrotaan viinanhuuruisia anekdootteja, joista jokin voi olla tottakin.
Ei ole tietoa, että Kekkonen olisi koskaan lipsauttanut ulkomaan agenttien tietoon mitään, mitä ei halunnut heidän tietävän. Ne asiat, jotka hän halusi heidän tietävän, Kekkonen varmaankin kertoi.
Jos mies varttuu valheiden maailmassa, kuinka paljon totta häneen jää?
Kaarlo Hillilä oli Kekkosen ystävä ja työtoveri jo EK:ssa 1920-luvulla. 1960-luvun alussa hän kertoi Eino S. Revolle, että oikeasti Kekkosen mielipiteet venäläisistä eivät olleet muuttuneet koskaan.
Jos Hillilän väite piti paikkansa, Kekkonen oli näyttelijänero. Suurin rooli kesti yli 40 vuotta ja vakuutti kriittisen kohdeyleisönsä Neuvostoliitossa.
Kekkosella oli poliittisen eläimen kyky sopeutua olosuhteisiin. Jo jatkosodan lopulla se sai monet jäyhemmät ikätoverit raivoihinsa, kun Kekkonen teki suuren käännöksensä. Osan viha Kekkosta kohtaan ei laantunut koskaan. Venäläisten vihaajasta oli tullut neuvostosuhteiden paavi.
Vaikeina aikoina kyvykkäät poliitikot joutuvat tekemään mahdottomia valintoja. Maan etua ja omaa etua voi olla mahdotonta erottaa toisistaan.
Harvan valtiomiehen kädet ovat aivan puhtaat.
