Julia Kuokkanen ja hänen vanhempansa riitautuivat Venäjän hyökkäyssodan vuoksi. Suomessa kasvaneen venäläistytön tarina on yllättävä.
XSähköpostiKopioi linkkiSeppo VarjusLue tiivistelmä
Moskovassa syntynyt ja Helsingissä kasvanut Julia Kuokkanen kertoo uudessa kirjassaan Kremlin kasvattama, miten hänen suhteensa Venäjään ja vanhempiinsa murtui Ukrainan sodan myötä.
Kuokkasen molemmat isoisät olivat KGB-upseereita, ja hänen isänsä Sergei Matjuhin toimi öljy-yhtiö Urals Finlandissa 1990-luvulla.
Kuokkanen kuvaa, kuinka hänen vanhempansa valitsivat Venäjän puolen sodan sytyttyä, mikä johti kiivaaseen välirikkoon perheen sisällä.
Näytä lisää
“Vallanpitäjien häpeämättömät valheet, ihmisten kylmä välinpitämättömyys – se kaikki mursi sydämeni. Nämä eivät olleet niitä venäläisiä, jotka luulin tuntevani, niitä, joiden kanssa vartuin, joiden kanssa join itseni humalaan ruosteisessa autotallissa”, Julia Kuokkanen kirjoittaa uudessa teoksessa Kremlin kasvattama (Bazar).
”Jossain vaiheessa ymmärsin, ettei ollut mitään keinoa muuttaa heidän mieltään. Miten vakuuttaisi ihmisen uskomaan todellisuuteen, johon hän ei ole koskaan luottanut, kun mieli on epäluulon myrkyttämä?”
Julia Matjuhina syntyi Moskovassa vuonna 1982. Neuvostoliitossa hänen lähtökohtansa olivat erinomaiset. Toinen isoisä oli KGB:n kenraali, joka oli muun muassa vastannut Suomen ja Neuvostoliiton välistä rajaa vartioivasta rajavalvonnasta. Toinen oli entinen KGB:n ulkomaantiedustelun upseeri, joka oli vakoillut Etelä-Amerikassa ja nousi myöhemmin Venäjän keskuspankin ensimmäiseksi johtajaksi.
Isoisä Leonid oli KGB:n kenraali, joka vastasi uransa aikana mm. Suomen rajan valvonnasta. Kuva: Julian kotialbumi
Suku oli sisäistänyt neuvostojärjestelmän ja hyötynyt siitä monessa sukupolvessa. Se ei myöskään jäänyt puille paljaille järjestelmän kaatuessa.
Julia kuitenkin kasvoi Helsingissä ja on asunut Suomessa lähes koko ikänsä. Hän kirjoittaa, että ratkaiseva välirikko hänen aiemman Venäjä-suhteensa kanssa tuli vuonna 2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
”Silmäni avautuivat lopullisesti vasta, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Vasta nyt, 43-vuotiaana, olen valmis kohtaamaan raskaan menneisyyden, kantamaan vastuun esi-isieni tekemistä julmuuksista ja sodista, jotka he ovat päästäneet valloilleen”, hän kirjoittaa.
”Silmäni avautuivat lopullisesti vasta, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.” Kuva: Ilkka Saastamoinen
Matjuhinien nuori perhe saapui Suomeen vuonna 1987. Kuokkasen mukaan isä Sergei sai isänsä avulla työpaikan öljy-yhtiö Teboilista.
Aluksi elämä ei ollut taloudellisesti helppoa. Huomattava osa Sergein palkasta meni suoraan Neuvostoliiton kommunistiselle puolueelle.
Perhe asui Teboilin omistamassa talossa Kaivopuistossa. Ostokset tehtiin Neuvostoliiton suurlähetystön kaupassa. Julia kävi aluksi suurlähetystön yhteydessä toiminutta koulua, jossa opetuksessa ylistettiin Neuvostoliiton saavutuksia.
Neuvostoliiton lähetystön yhteydessä toimineessa koulussa juhlittiin sosialismin saavutuksia. Kuva: Julian kotialbumi
Julia ja pikkuveli Aleksei Helsingissä 1980-luvulla. Kuva: Julian kotialbumi
Neuvostoliiton romahdus mullisti perheen elämän. Teboilin asunto jäi, ja perhe muutti hetkeksi ahtaaseen väliaikaisasuntoon.
Samaan aikaan Sergei Matjuhin oli mukana nopeasti kasvaneessa suomalais-venäläisessä öljybisneksessä.
Kuokkasen mukaan hänen isänsä ja tämän kollegat olivat perustamassa Urals Finlandia, joka rekisteröitiin Suomessa lokakuussa 1990 ja kävi kauppaa venäläisellä raakaöljyllä.
”Samalla kun kaaos pääsi valloilleen Venäjällä, isäni ja hänen kollegansa käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja perustivat ensimmäisen suomalaisvenäläisen öljy-yhtiön, joka kävi kauppaa venäläisellä raakaöljyllä. Yhtiön nimeksi tuli Urals Finland, ja se perustettiin lokakuussa 1990 sadan tuhannen Suomen markan pääomalla.”
Kuokkasen mukaan Sergei Matjuhin toimi Urals Finlandin talousjohtajana. Parhaiten yhtiöön liittyvistä henkilöistä tunnetaan Gennadi Timoshenko, joka nousi Venäjän merkittävimpien oligarkkien joukkoon ja kuuluu presidentti Vladimir Putinin sisäpiiriin.
Gennadi Timoshenko on Venäjän mahtavimpia oligarkkeja. Aikoinaan hän työskenteli Julia Kuokkasen isän kanssa. Kuva: Maxim Shemetov / Reuters
”On selvää, että kaiken tämän takana olivat KGB:n erehtymättömät jäljet, jotka ulottuivat aina Pietarin hallinnon ylätasoille asti. KGB oli aina jokaisen suuren ulkomailla tapahtuvan operaation takana varmistamassa, ettei mitään merkittävää päässyt tapahtumaan ilman sen näkymätöntä hyväksyntää, ja tässä kaupassa volyymit olivat merkittävät”, Kuokkanen kirjoittaa.
Click here to preview your posts with PRO themes ››
Suoraa näyttöä siitä, että KGB olisi ohjannut juuri Urals Finlandin toimintaa, Kuokkanen ei kuitenkaan esitä. Hän itsekin toteaa kokonaiskuvan jäävän epätäydelliseksi.
”Tähän päivään mennessä isäni kieltäytyy puhumasta tästä minulle, saati kenellekään muulle. Lukuisat tiedotusvälineet ovat yrittäneet saada hänet haastatteluun.”
Matjuhinien perheen elintaso parani nopeasti.
”Espanjan-matkamme olivat yliampuvia. Gran Canarian ravintolassa tarjoilijat taistelivat kiivaasti siitä, kuka saisi palvella pöytäämme. Juomarahamme vastasivat ilmeisesti puolta heidän kuukausipalkastaan. Ja tuosta vain isäni saattoi tarjota juomat koko ravintolalle ja ostaa minulle mitä ikinä halusin.”
Sergei Matjuhin oli Kuokkasen mukaan Urals Finlandissa vain muutaman vuoden. Sen jälkeen Matjuhin harjoitti omaa liiketoimintaa ilmeisesti vaihtelevalla menestyksellä.
Matjuhinit kävivät ruotsin kielen tunneilla yhdessä Timtshenkon perheen kanssa. Vanhemmat haaveilivat muutosta Ruotsiin, minkä vuoksi Julia pantiin ruotsinkieliseen kouluun.
Julian mukaan muut oppilaat karsastivat häntä aluksi. Hän kertoo saaneensa myöhemmin tietää, että osa vanhemmista vastusti hänen läsnäoloaan koulussa.
Suomenkieliset lapset kadulla saattoivat olla vielä suorempia: Kuokkanen kertoo heidän huudelleen kansallisuuteen liittyviä solvauksia ja sylkeneen lasten päälle. Kiusaaminen oli hänen kuvauksensa mukaan erityisen vaikeaa kiivaalle Alekseille.
Myöhemmin tilanne muuttui.
”Olin yhä se outo venäläistyttö, mutta perheellämme oli tarpeeksi rahaa, jotta pääsin suosittuihin piireihin. Käytin kalliita vaatteita ja asuin valtavassa asunnossa Helsingin paraatipaikalla. Vietin 16-vuotissynttäreitäni kodissamme keskellä Helsinkiä. Minulla oli jopa oma henkivartija varmistamassa, etteivät kutsumattomat vieraat päässeet sisään. Tämä teki minusta hyvin suositun.”
Myöhemmin vanhemmat palasivat Venäjälle. Julia ja Aleksei jäivät Suomeen.
Julia pääsi Helsingin yliopistoon ja alkoi opiskella sosiaalityöntekijäksi.
19-vuotiaana hän alkoi seurustella suomalaisen Jasin kanssa. Tämän vieminen näytille venäläisten sukulaisten luo oli jännittävää. Erityisesti KGB-kenraalina toiminut isoisä suhtautui tulokkaaseen epäillen. Tilanne kuitenkin muuttui, kun juuri armeijan käynyt nuorukainen osoitti ampumataitonsa Moskovassa huvipuiston ampumakojulla.
Julia ja Aleksei perustivat kumpikin perheen Suomessa. Aleksei kuoli liikenneonnettomuudessa.
Julialla on kolme lasta. Hän kertoo kirjassa, etteivät Venäjällä asuvat vanhemmat ole tavanneet nuorinta tytärtä Nathalieta matkustusrajoitusten vuoksi.
Nuori Julia Ukrainan kansallispuvussa. Kuva: Julian kotialbumi
Julian äidin Marinan suvun juuret ulottuvat Ukrainaan.
Kirjan mukaan Marinan virallisiin asiakirjoihin oli kuitenkin järjestetty syntymäpaikaksi Moskova. Vasta kun Julia oli aikuinen, äiti kertoi syntyneensä Tshernihivissä Ukrainassa.
Kirjan mukaan Julian vanhemmat osallistuivat vuonna 1991 vanhoillisten vallankaappausyritystä vastustaneeseen mielenosoitukseen Moskovassa. Myöhemmin he Kuokkasen mukaan katuivat osallistumistaan.
Suvussa viimeiseen neuvostojohtajaan Mihail Gorbatshoviin suhtauduttiin hyvin kielteisesti.
Julia Kuokkanen oli toivonut, että lännessä vietetyt vuodet olisivat pehmittäneet vanhempien asenteita. Venäjän hyökätessä Ukrainaan heidän puolenvalintansa oli kuitenkin hänen kuvauksensa mukaan selvä.
”Kun sota Ukrainassa syttyi, äitini ja minä löysimme itsemme historian vastakkaisilta puolilta. Väittelimme kiivaasti; sydämeni hakkasi rinnassa, syke nousi kurkkuun asti enkä aina pysynyt nahoissani. Noina ensimmäisinä viikkoina otimme yhteen jatkuvasti, sanat sinkoilivat, tunteet olivat teräviä ja yhteinen maaperä tuntui katoavan jalkojen alta.”
”Kun Ukrainan sota syttyi, äitini ja minä löysimme toisemme historian vastakkaisilta puolilta.” Kuva: Ivan Bessedin / HS
Valtiotieteiden maisteri Julia Kuokkanen työskentelee Lastensuojelun keskusliitossa. Kuva: Ivan Bessedin / HS
Julia Kuokkanen lainaa muistelmien lomassa laajasti sekä ajankohtaisia artikkeleita että tutkimus- ja tietokirjallisuutta autoritaarisuudesta, historiasta ja diktatuurista. Hänen kuvansa vanhempiensa kotimaasta on synkkä.
”Lopulta kansa, joka on usein jätetty voimattomaksi ja harhaan johdetuksi, tulee sekä välineeksi että tukijaksi näiden hallitusten aloittamille konflikteille. Vähitellen heidät riisutaan kyvystään ajatella kriittisesti ja tehdä itse tietoon perustuvia päätöksiä”, Kuokkanen kirjoittaa.
