Eristyksissä eläminen on kuormittavaa psyykelle.
XSähköpostiKopioi linkki
Talven ajan tutkimusasema Aboa on autio, mutta kesäkuukausiksi asema herää eloon. Kuva: FINNARP
Veera Visapää
Eristyksiin joutuminen voi vaikuttaa ihmiseen hyvin voimakkaasti.
– Jos elämässä on paljon keskeneräisiä asioita, ne harvoin ratkeavat siellä, sanoo Etelämantereelle suuntaavan retkikunnan johtaja Mika Kalakoski.
Hän tietää, mistä puhuu, sillä on ollut Etelämantereella yli 20 kertaa. Huonolla kelillä tutkimusasemalta ei pääse pois, vaikka mitä sattuisi. Mitään infrastruktuuria ei ole, ja esimerkiksi lähin sairaala on tuhansien kilometrien päässä. Retkikunta ei tapaa muita ihmisiä: samojen naamojen kanssa on tultava toimeen aamusta iltaan ja päivästä toiseen kuukausien ajan.
– Myös tunteet ovat voimakkaampia eristysoloissa. Onnistumiset tuntuvat mahtavilta, mutta samalla myös huonot tunteet vahvistuvat, Kalakoski kuvailee.
Suomella on Etelämantereella oma tutkimusasema nimeltä Aboa. Talven ajan se on autio, mutta kesäkuukausiksi asema herää eloon. Kalakoski työskentelee päällikkönä Ilmatieteen laitoksella, joka vastaa retkikunnan käytännön järjestelyistä. Suomen Akatemia rahoittaa tutkimushankkeet.
Tällä kertaa retkikuntaan kuuluu johtajan lisäksi seitsemän tutkijaa, erikoissuunnittelija, lääkäri, konemestari ja kokki.
Suomen lippu ja aseman tutkijakontit. Kuva: Mika Kalakoski/ FINNARP
Arttu Raja-Halli (Paikkatietokeskus, MML) mittaa takymetrillä tutkasatelliittiheijastinten tarkkoja koordinaatteja. Kuva: FINNARP
Lähtöpäivä on perjantai 13. marraskuuta. Paluu taas on helmikuun puolivälissä. Näille kuukausille ajoittuu Etelämantereen kesä, jonka aikana lämpötila vaihtelee nollasta miinus seitsemään.
Etelämantereella retkikunta kerää automaattisten mittalaitteiden tallentamaa tietoa. Aboalta ja sen läheltä löytyy muun muassa sääasemia, tutkasatelliittiheijastimia sekä maan ja jään järistyksiä mittaava seismometri.
– Vaikka Etelämantereella ei ole ihmisiä ympäri vuoden, laitteet tallentavat dataa koko ajan. Se kerätään talteen matkan aikana, Kalakoski sanoo.
Samalla tutkimuskalustoa huolletaan, jotta se toimii taas seuraavan talven yli.
Viime kaudella Aboalla työskennelleet Turun yliopiston biologit keräämässä vesinäytteitä. Kuva: Sari Matilainen/ FINNARP
Tutkijat näytteiden otossa Basen nunatakin juurella. Kuva: Kari Saikkonen/ FINNARP
Arki tutkimuslaitoksella on hyvin säänneltyä. Toisaalta Kalakoski vertaa sitä hiukan yllättäen kesämökkeilyyn: lähtiessä laitetaan paikat kuntoon talven varalle ja tullessa otetaan kaikki talviteloilta.
– Etukäteen aina jännittää, muistanko, miten siellä toimitaan, mutta kun oven avaa, tuntuu kuin ei olisi sieltä koskaan poistunutkaan.
Tutkimusasemalta löytyy majoittumistiloja, keittiö, suihku, vessa ja jopa sauna.
Myös vessa toimii Kalakosken vertauksen mukaan ”kuin monella mökillä”, niin että virtsa ja kiinteä uloste menevät erillisiin säiliöihin. Näin ne eivät muodosta lietettä. Ulosteet säilytetään 200 litran tynnyreissä. Jätettä kuljetetaan asemalta pois vain kerran neljässä vuodessa.
Kenttämatkoilla kuljetetaan keräysastiaa, joka toimii wc-istuimena ja on tiiviisti suljettava.
Jos vessa-asioilla on välttämätöntä käydä luonnossa, se tehdään jäätikön sellaisilla alueilla, joilla virtaus ei joudu kosketuksiin maan kanssa vaan päätyy mereen.
Click here to preview your posts with PRO themes ››
Tutkimusaseman keittiössä. Kuva: FINNARP
Priit Tisler (Ilmatieteen laitos) huoltamassa tutkimusaseman automaattista sääasemaa. Kuva: Sari Matilainen/ FINNARP
Ruoka viedään kuivattuna tai pakastettuna.
– Perunaa, porkkanaa, sipulia, purjoa, paprikaa, palsternakkaa, kesäkurpitsaa, lanttua, kaalia, pinaattia… kuivattuna on myös sieniä ja kotimaista kalaakin löytyy, Kalakoski luettelee.
Myös kuivattua jauhelihaa on pakkauslistalla. Kun kuivatut ruokatarpeet liotetaan, niistä saa valmistettua ruokaa. Kalakosken mukaan lounaalla tarjoillaan usein keittoa ja vasta illalla jotakin hieman raskaampaa ruokaa.
Juomavesi hankitaan sulattamalla lunta sulatusaltaassa tai hakemalla jäätiköltä auringon sulattamaa vettä.
– Vesi on valmiiksi suolatonta ja puhdasta, Kalakoski kertoo.
Myös pesuvesi pitää sulattaa.
– Suihku löytyy, mutta peseytyminen hoidetaan nopeasti, 1–1,5 minuutin suihkuaika riittää, Kalakoski sanoo.
Myrskyssä radiomaston rakenteisiin pakkautunut lumi luo mastoon valtavan mekaanisen rasituksen ja voi vaimentaa merkittävästi radiosignaaleja. Kuva: Priit Tisler/ FINNARP
Tutkimusasemalla huoneita kutsutaan hyteiksi. Niitä on eri kokoisia: kahdeksan neliön hytissä on kaksi sänkyä, kaksi vaatekaappia, pieni pöytä ja tuoli. Aseman ulkopuolella sijaitsevissa tutkijamoduuleissa hytit ovat lähes kolme kertaa suurempia tuulikaappeineen, ja työpöytätilaa on hieman enemmän.
Asemalla tuotetaan sähköä dieselgeneraattoreilla, ja niiden lauhdelämpö hyödynnetään aseman lämmityksessä. Aseman seinillä on lämpöpatterit, joissa kiertää nesteenä jäätymätöntä glykolia. Asemalla on lisäksi useampi vara-aggregaatti ja jopa petrolikamiinat tiukan paikan varalta.
Tutkimusasema Aboa. Kuva: Pasi Ylirisku/ FINNARP
Myös Etelämantereella joudutaan tekemään lumitöitä, koska aseman vierustalle kerääntyy paljon lunta talvikuukausien aikana. Kuva: Kari Saikkonen/ FINNARP
Tutkimusmatkalle lähtee tällä kertaa tutkijoita Ilmatieteen laitokselta, Maanmittauslaitokselta ja Aalto-yliopistosta. Retkikunta tutkii, miten erilaiset kuormitukset vaikuttavat maankuoren liikkeisiin Itä-Antarktiksella.
Tulokset parantavat muun muassa satelliittipaikannukseen perustuvan paikkatiedon tarkkuutta.
Satelliittimittausten ja jäätikkömallien mukaan Kuningatar Maudin maan alue on niitä harvoja Etelämantereen reuna-alueita, joilla jään kokonaismassa on viime vuosina kasvanut sulamisen sijaan. Nyt alueella tehtävän kenttätutkimuksen tarkoitus on tarkentaa näitä tuloksia sekä selvittää alueen jääpeitteen rakennetta.
Etelämantereella tapahtuvilla muutoksilla on vaikutusta erityisesti pohjoiseen pallonpuoliskoon ja Suomeen. Esimerkiksi Etelämantereen jäätiköiden sulaminen nostaa merenpintaa suhteellisesti enemmän pohjoisella pallonpuoliskolla kuin eteläisellä.
Muutokset vaikuttavat Atlantin valtameren laajaan merivirtausjärjestelmään AMOCiin.
Muutokset merivirtausjärjestelmässä näkyisivät Suomessa muun muassa muutoksina lämpötiloissa, sateisuudessa ja merenpinnan korkeudessa.
Basen nunatak eli jäätikön läpi pistävä vuori, jonka laella tutkimusasema Aboa sijaitsee. Kuva: Sari Matilainen/ FINNARP
Suomi on yksi viidestä maasta, jotka osallistuvat sekä arktiseen että antarktiseen päätöksentekoon. Ilmatieteen laitos vastaa tutkimusasema Aboan ylläpidosta ja järjestää Suomen Etelämanner-tutkimusohjelman hankkeiden kenttätyöt.
Tutkimusasema rakennettiin Etelämantereen kesän 1988‒1989 aikana. Oman tutkimusaseman rakentamisen jälkeen Suomesta on tehty tutkimusmatkoja Etelämantereelle säännöllisesti.
